Kammion ovet sulkeutuvat…

Ei ole tullut kirjoiteltua pitkään aikaan ja päätin, etten vain hylkää tätä blogia, vaan lopetan sen virallisesti. Blogin kirjoittaminen oli hauskaa, mutta säännöllisestä julkaisutahdista kiinni pitäminen oli vaikeaa. Etukäteen olin suunnitellut kirjoittavani viimeisteltyjä ja pitemmänpuoleisia juttuja, mutta todellisuudessa meni siihen, että kirjoitin jotain mitä keksin, kun oli pakko deadlinen hetkellä. Lopulta menetin motivaation kirjoittamiseen kokonaan toukokuussa.

Sitten ajattelin, että olisi ehkä parempi jos julkaisisin pitempiä juttuja sitä mukaa, kun niitä tulee. Jatkossa tulen julkaisemaan näitä Last.fm-profiilini Journal-osiossa, joka löytyy tämän linkin takaa.

Toivottavasti blogistani ja elokuva-arvosteluistani on ollut hyötyä ihmisille. Mitä tähän nyt vielä sanoisi? Kiitos ja näkemiin.

ELOKUVA-ARVOSTELU: The Hunt for Gollum

The Hunt for Gollum
O: Chris Bouchard

The Hunt for Gollum on englantilaisten fanien tekemä Taru sormusten herrasta -fanilyhytelokuva, joka tehtiin kenkänauhabudjetilla ja julkaistiin ilmaiseksi Internetiin samaan tapaan kuin suomalainen Star Wreck. Nyt vain ei ole kyse parodiasta vaan elokuva on tehty selvästi Peter Jacksonin elokuvasovituksia kunnioittaen samalla tyylillä.

The Hunt for Gollumin tarina on ovelasti sovitettu Sormuksen ritareiden alkupään tapahtumiin niin, ettei konfliktia kirjan kanssa ole. Juoni alkaa siitä, kun Klonkku sormuksen menettämistä tarpeeksi murehdittuaan lähtee luolastaan aikeenaan saada se takaisin. Asia kulkeutuu Gandalfin korviin ja hän huolestuu. Klonkku voisi päätyä Sauronin käsiin, joka saisi tietää, että sormus on Reppulilla. Velho pyytää Aragornia etsimään Klonkun ja vangitsemaan sen, ennen kuin pahin pääsee tapahtumaan. Aragorn onnistuukin, mutta saa peräänsä vaarallisen örkkijoukon.

Elokuvaa kohti nähty vaiva on valtava verrattuna siihen, että se on julkaistu ilmaiseksi. Puvustus, rekvisiitta, aseet, musiikki ja örkkimaskeeraukset ovat aivan kuin Hollywood-elokuvasta ja on uskomatonta, että kaikki on tehty niin hyvin harrastelijatuotannossa. Elokuva on valaistu ja kuvattu hienosti, eikä ääniraidassakaan ole valittamista. Lisäksi elokuvan näyttelijätyö on erinomaista. Ja pääosiin on onnistuttu löytämään näyttelijät, jotka muistuttavat Jacksonin elokuvan tähtiä, mikä auttaa voittamaan katsojat puolelleen.

Kaikki ei kuitenkaan ole aivan yhtä hienoa. Elokuvan tietokonetehosteet eivät ole kovin laadukkaan näköisiä. Tämä on tietenkin hyväksyttävää amatöörielokuvassa, eivätkä tehosteet pahemmin häiritse. Suurin ongelma on kuitenkin Klonkussa, joka on tietokoneella luotu hahmo ihmisnäyttelijän päälle, aivan kuten Jacksonin elokuvassakin. Koska elokuvantekijät eivät ole saaneet Klonkusta aidon näköistä, asia on ratkaistu todella tökerösti. Elokuvan alussa Klonkkua näytetään ainoastaan kaukaa, kun se pienenä hahmona liikkuu maisemassa. Kun Aragorn saa sen kiinni, hän laittaa sen samantien pieneen säkkiin, jossa se viettää suurimman osan loppuelokuvasta. Katsojat eivät näe muuta kuin näyttelijän heilumassa säkin sisällä. Jos on käytössä rajallinen budjetti ja tietokonetehostepotentiaali, niin ei pitäisi tehdä elokuvaa, jossa Klonkku esiintyy! Taru sormusten herrasta -fanielokuvan olisi oikein hyvin voinut tehdä jostain vähemmän kunnianhimoisesta aiheesta. Tälläinen liika kunnianhimo näkyy muuallakin elokuvassa. Taistelukohtauksissa näkyy selvästi, että näyttelijät ovat harrastelijoita, sillä esiintymisessä näkyy pientä varomista, jota on myös yritetty peittää leikkauksilla. Ja vielä lisäksi suuri osa elokuvasta sijoittuu Synkmetsään ja kuvauspaikaksi valittu metsä ei herätä ollenkaan mielikuvia vaarallisesta erämaasta. Se näyttää aivan tavalliselta englantilaiselta metsältä, eli ei kovin synkältä.

Eräs toinen paha ongelma on elokuvan juoni. Tarinan alkuasetelma on mielenkiintoinen, mutta elokuvassa ei sen jälkeen varsinaisesti tapahdu mitään. Juonen voisi tiivistää näin: alkuasetelma-Aragorn jäljittää-Aragorn saa Klonkun kiinni-lopputaistelu-epilogi. The Hunt for Gollumia vaivaa siis sama vika kuin monia muitakin fanielokuvia: tarinaa ei ole mietitty kunnolla. Aivan kuin elokuvan ensisijaisena tarkoituksena olisi osoittaa kunnioitusta tarinan kertomisen sijaan.

The Hunt for Gollum ei varmaankaan miellytä Sormusten herraan vihkiytymättömiä, mutta se on vikoineenkin aivan katsomisen arvoinen. Varsinkin kun se kestää vain vähän yli puoli tuntia ja on kaiken lisäksi ilmainen. Erityisesti onnistuneilta ulkoisilta arvoiltaan se on malliesimerkki hyvästä harrastelijaelokuvasta. Elokuvan pääsee katsomaan tästä osoitteesta.

***

Ilmaisia kokopitkiä elokuva Youtubessa

Youtubeen on julkaistu jokin aika sitten runsaasti pitkiä elokuvia vapaasti katsottaksi, joskin kaikkia elokuvia eurooppalaiset eivät pääse näkemään maarajoitusten takia. Mukana on sekä klassikoita, että uudempia elokuvia pikkustudioilta, mutta mitään Hollywood spektaakkeleita ei valikoimaan kuulu. Elokuvissa on suurempi kuvakoko kuin muissa Youtube-videoissa, mutta muuten ne ovat kuin mitä tahansa Youtube-videoita. Niitä voi kommentoida ja arvostella normaalisti. Elokuvat löytää täältä. Tässä muutama löytämäni helmi valikoimasta, jotka pystyy katsomaan.

Aguirre – Werner Herzogin historiallinen klassikko

Animal Farm – George Orwellin kirjaan perustuva animaatio 1950-luvulta

Carnival of Souls – Klassinen b-luokan kauhuelokuva

Little Dieter Needs to Fly – Werner Herzogin dokumentti Vietnamissa  sotavangiksi jääneestä lentäjästä

Night of the Living Dead – Zombie-klassikko

Pablo Fransisco – Bits and Pieces – Keikkataltionti stand-upin mestarilta

The Incredible Hulk Returns – Vanhaan Hulk-tv-sarjaan perustuva elokuva

TUPLA-ARVOSTELU: Pineapple Express & Tropic Thunder

Pineapple Expess (2008)
O: David Gordon Green

Pidin kovasti muutama vuosi ilmestyneestä teinikomediasta Superbad. Se sisälsi useita hauskoja hahmoja ja hupaisia tilanteita, ja lisäksi elokuva oli tehty sopivasti kieli poskessa. Kun sitten näin Conan O’Brienissä pätkän samojen käsikirjoittajien seuraavasta elokuvasta Pineapple Express, se vaikutti yhtä hyvältä kuin Superbadkin. Mutta ennakko-oletus petti ja paljastui, ettei Pineapple Expressissä ole mitään sellaista, joka teki Superbadista hyvän. Itse asiassa elokuva on typerintä mukahauskaa roskaa, jota olen vähään aikaan nähnyt.

Elokuvan päähenkilö on marijuanan polttelusta pitävä haastemies Dale, joka joutuu pulaan todistaessaan alamaailman suorittaman murhan. Hän ja hänen huumediilerikaverinsa Saul joutuvat pakomatkalle rikollisilta, joka päättyy Saulin kiinnijäämiseen ja toiminnantäyteiseen pelastusoperaatioon.

Elokuvassa ei ole oikeastaan mitään hauskaa. Ehkä se on tehty hampunpolttejijoille, jotka nauravat jokaiselle fuck-sanalle. En ymmärrä mitä käsikirjoittajat Seth Rogen ja Evan Goldberg oikein ovat ajatelleet. He onnistuivat kirjoittamaan loistavia vitsejä Superbadiin, mutta Pineapple Expressissä niitä ei ole ainuttakaan. Elokuva on myös välillä yllättävän vakava komediaksi. Alamaailman huumejengien välienselvittelyjä seurataan välillä aivan otsa kurtussa ja toisaalla Dale setvii ihmissuhteitaan tyttöystäväänsä ja kaveriinsa Sauliin. Pineapple Express olisi todellakin kaivannut kevyempää yleistunnelmaa hyvien vitsien lisäksi.

Elokuva kärsii lisäksi todella huonosta dialogista ja epäuskottavista hahmoista. Komediassa tälläiseen asiaan ei pahemmin kiinnittäisi huomiota, mutta Pineapple Express, kuitenkin sisältää niin paljon vitsitöntä vuoropuhelua, että tökerö kirjoittaminen käy ärsyttämään. Elokuvan hahmot eivät tunnu käyttäytyvän ollenkaan oikeiden ihmisten lailla, eikä heidän motivaatioitaan voi ymmärtää.

Uskoni elokuvaan murentui yhä pahemmin sen pyöriessä eteenpäin, mutta uskottelin itselleni, että kyllä se voi vielä loppua kohti parantua. Näin ei käynyt ja itse asiassa lopun toimintaosuudet olivat kaukana hauskasta: ne muistuttivat enemmänkin B-tason toimintaelokuvaa. Elokuvan päähenkilöt olivat lisäksi epämiellyttäviä ihmisiä, joihin ei voinut samaistua ollenkaan. Välttäkää Pineapple Expressiä kuin ruttoa ja jos haluatte katsoa hamppuaiheisen komedian, hankkikaa ennemmin käsiinne Harold & Kumar Go to White Castle.

*

Tropic Thunder (2008)
O: Ben Stiller

Tropic Thunder olikin jotain ihan toista kuin Pineapple Express. Olin nauranut elokuvan trailereille jo aikaisemminkin ja lisäksi kuullut paljon kehuja. Uskokaa te myös niitä, sillä Tropic Thunder on Hollywoodia taidokkaasti ivaava ja monitasoinen toimintakomedia loistavalla näyttelijäkaartilla.

Vietnamissa kuvataan tositapahtumiin perustuvaa suuren budjetin sotaelokuvaa Tropic Thunder, mutta tuotanto menee puihin, kun näyttelijäkaarti ei tule toimeen keskenään. Studio uhkaa lakkauttaa projektin, mutta ohjaaja päättää tehdä elokuvan valmiiksi radikaalilla menetelmällä. Hän ottaa näyttelijät ja erikoistehostemiehen mukaansa ja kuljetuttaa heidät helikopterilla kauas viidakkoon. Tarkoitus olisi ollut kuvata elokuva aidossa ympäristössä ja karuissa olosuhteissa, jotta näyttelyyn saataisiin enemmän uskottavuutta, ja jotta luonnossa selviytyminen pakottaisi näyttelijät yhteistyöhön. Kaikki menee kuitenkin pieleen, ja näyttelijät löytävät itsensä aseistettuja huumeviljelijöitä kuhisevasta viidakosta.

Tropic Thunderin huumori perustuu ylivedettyihin hahmoihin, jotka ovat kaikki jonkinlaisia elokuva-alan arkkityyppejä. Käsikirjoittajat ovat varmaankin koonneet hahmoihin omia kokemuksiaan esim. kaveeraavista agenteista, kovaotteisista studiopomoista, junteista erikoistehostemiehistä ja erilaisista näyttelijöistä, joista jotkut eläytyvät roolihahmoihinsa 101-prosenttisesti ja jotkut vain opettelevat päivittäin tarvitsemansa vuorosanat. Elokuva sisältää muutenkin vaikka kuinka erilaisia muille elokuville irvailevia heittoja, jotka on helppo yhdistää alkuperäisiin kohteisiinsa.

Huumorin vastapainoksi Tropic Thunder sisältää myös paljon toimintaa ja räjähdyksiä, joita on oikein miellyttävä katsoa. Toiminta ei vie komedialta liikaa tilaa, eikä se vakavoita elokuvan tunnelmaa, toisin kuin Pineapple Expressissä kävi. Tropic Thunder on kaikin puolin täydellinen toimintakomedia, jota katsoessa saa nauraa jatkuvasti.

****

ELOKUVA-ARVOSTELU: Blindness

Blindness (2008)
O: Fernando Meirelles

José Saramagon kirjaan perustuvassa elokuvassa sokeutta aiheuttava sairaus pääsee valloilleen nimettömässä suurkaupungissa. Sairastuneita yritetään kerätä karanteeniin tyhjään mielisairaalaan, mutta epidemiaa ei voida pysäyttää ja pian koko yhteiskunta ajautuu kaaokseen. Karanteeniin jo suljetut yrittävät selvitä hengissä, mutta kun aseistautuneet rikolliset ottavat vallan ja omivat viimeiset ruokavarat, tulevaisuus alkaa näyttää toivottomalta. Kuitenkin yksi ihminen näkee vielä: taudille immuuni nainen, joka valehteli viranomaisille terveydentilansa päästäkseen sokeutuneen miehensä mukaan.

Blindness on ajatuksia herättävä elokuva.  Alkuperäisessä kirjassa sokeus kirjoitettiin ihmisen empatian puutteen vertauskuvaksi ja sen huomaa. Näkönsä menettäneet elokuvan hahmot eivät kykene enää näkemään toistensa tunteita tai asettumaan heidän asemaansa, mikä johtaa yhä suurempaan kurjuuteen. Taudin sokeuttamat ihmiset ovat täysin avuttomia, mutta näkevät eivät halua auttaa, eivätkä toiset sokeat pysty. Elokuva on muutenkin sisällöltään hyvin rankka, mihin katsojan kannattaa varautua.

Blindness:ssa on käytetty monia omaperäisiä ratkaisuja kuvauksessa kuvaamaan sokeutta. Erikoislähikuvia on mm. käytetty kuvaamaan tuntoaistin “näyttämiä” asioita. Lisäksi elokuvan värimaailma on hyvin valkea, joka viittaa sokeustautiin, joka peittää ihmisten näkökentän valkealla usvalla. Hieno ratkaisu oli myös kuvata elokuva Yhdysvaltain ulkopuolella. Sao Paulo ja Montevideo, jotka esittävät Blindness:in suurkaupunkia, näyttävät sopivan erikoiselta verrattuna jo moneen kertaan nähtyihin amerikkalaiskaupunkeihin. Samalla elokuvaan on saatu vierauden tunnetta, kun tapahtumaympäristö näyttää tuntemattomalta.

Blindness on hyvin onnistunut elokuva. Se on yhtäaikaa ahdistava maailmanlopun kuvaus ja sosiaalinen kommentti. Minua jäi ainoastaan häiritsemään päähenkilöiden yksiuloitteisuus. Heistä ei kerrota juuri mitään, edes nimiä ei ole heille annettu. Uskoakseni tämä ratkaisu on tehty uskollisuudesta kirjaan, mutta mielestäni elokuva nimen omaan kaipaisi hahmoja, joihin voi samaistua, kirjassa se ei ole niin välttämätöntä. Elokuvasta voi kuitenkin nauttia mainiosti, vaikka tämän asian kanssakin.

****

ELOKUVA-ARVOSTELU: Cloverfield

Cloverfield (2008)
O: Matt Reeves

Runsaasti hypeä ennen julkaisuaan kehittänyt Cloverfield ei lunasta suuria odotuksiaan. Elokuva alkaa kuitenkin lupaavasti: Ruudulla näkyvä teksti kertoo katsojille, että he katsovat New Yorkin raunioista löydettyä videonauhaa, jonka viranomaiset ovat löydettyään julistaneet salaiseksi. Nauhalle on tallentunut Japaniin muuttavan newyorkilaismiehen läksiäisjuhlat miehen ystävän kuvaamana. Juhlat keskeytyvät kuitenkin, kun kaupunkiin hyökkää merestä jättiläishirviö, joka aloittaa hyökkäyksensä ihmiskuntaa vastaan. Alati kuvaava kamera päätyy tapahtumasta toineen pakenevien ihmisten mukana ja katsojat pääsevät näkemään salaperäisen hyökkäyksen todella läheltä.

Elokuva vaikuttaa todella mielenkiintoiselta alkupuolellaan. Päähenkilöiden esittely, katastrofin alku, silloin kun sen syy ei ole vielä selvinnyt ja paniikin ajama selviytymiskamppailu on toteutettu kiehtovasti. Kaikki lässähtää kuitenkin, kun elokuvan varsinainen “tarina” alkaa. Elokuvan päähenkilö saa tietää, että hänen ihastuksensa on loukkaantunut asuntonsa romahdettua, ja alkaa pelastusoperaatio evakuonnin jo tyhjentämässä keskustassa. Olin hyvin pettynyt, kun käsikirjoittajat olivat turvautuneet näin Hollywood-tyyliseen juoneen. Sisältöä elokuva kyllä tarvitsikin toiminnan lisäksi, mutta mielelläni olisin nähnyt jotain muuta. Elokuva rupeaa lisäksi loppupuolellaan käydä tylsäksi, sillä elokuva ei onnistu tarjoamaan enää mitään niin hienoa kuin elokuvan alun kaoottinen tunnelma.

Katsoja voi todella uskoa katsovansa aitoa videonauhaa. Tuhotut rakennukset näyttivät todentuntuisilta ja ääniraidalla ei kuulu muuta kuin luonnollisia ääniä. Elokuvan erikoistehosteet ja lavasteet ovat todella hienoja, eivätkä jätä epäilyksen varaa. Videonauhan ilmaisumuodosta on otettu muutenkin kaikki irti: välillä näemme nauhalle tallennettua aikaisempaa materiaalia, jonka päälle “varsinainen elokuva” on kuvattu ja välillä kuvassa näkyy häiriöitä, kun kamera saa esim. kolauksia.

Epätavallisesta kuvaustekniikastaan huolimatta Cloverfield on hyvin perinteinen amerikkalainen katastrofielokuva. Verrattuna toiseen samana vuonna ilmestyneeseen kameravinkkelielokuvaan [REC]:iin, se jää selvästi jälkeen. Kyseessä on aika tylsä elokuva, jonka tunnelma ja erikoistehosteet ajoittain pelastavat. Mutta on tämä parempi kuin Godzilla.

***

Spotifyn käyttökokemuksia

Olen nyt käyttänyt Spotifyta yli viikon ja ajattelin nyt kirjoittaa jutun omista kokemuksistani, niin kuin pari viikkoa sitten lupasin. Kyseinen juttu on kohonnut blogini luetuimmaksi kirjoitukseksi, kuten vähän ounastelinkin, tähän mennessä jo yli 400 lukukertaa. Toivottavasti näille ihmisille oli linkeistäni apua.

Spotifyn hienoudesta on varmasti jo kirjoitettu kaikki mahdollinen ja minulla ei ole tähän paljon uutta lisättävää. Spotify on todellakin niin hieno kuin kaikki sanovat. Valikoima on valtava, ohjelma toimii nopeasti ja se on helppokäyttöinen. Spotify sopii lisäksi hyvin uuden musiikin löytämiseen, sillä ohjelma sisältää radio-ominaisuuden, joka soittaa satunnaista musiikkia genre- ja vuosilukuvalintojen mukaan.

Kaikki suurimmat levy-yhtiöt ovat mukana Spotifyssa, joten jos musiikkimakusi on yhtään mainstreamiin päin kallellaan, voi olla ettei mitään tarvitsemaasi musiikkia puutu. Itseäni kuitenkin metallin ystävänä kiinnosti etukäteen tietää paljonko tämän tyylisuunnan musiikkia palvelussa on. Yllätyin iloisesti sillä mukana on monia metalliin keskittyviä levy-yhtiöitä. Monia kuitenkin myös puuttuu, esimerkiksi Century Media (Sentenced, Arch Enemy, Dark Tranquillity), Limb (Rhapsody) ja Noise (Helloween, Gamma Ray, Dragonforce). Lisäksi jostain syystä Spinefarmin levyistä puuttuvat kaikki ennen vuotta 2004 julkaistut albumit joitakin suosituimpia bändejä (kuten Children of Bodom, Nightwish ja Sonata Arctica) lukuunottamatta. Toivottavasti joskus lähitulevaisuudessa myös nämä yhtiöt saadaan palveluun mukaan.

Kunhan palvelun valikoima kasvaa vielä, niin siitä tulee varteenotettava vaihtoehto musiikin laittomalle lataamiselle, kun kaikki kappaleet ovat kuunneltavissa vain muutamalla klikkauksella. Enää ei tarvitsisi etsiä jaossa olevia tiedostoja monesta eri paikasta ja odotella latausten valmistumista. Sekä levy-yhtiöt että musiikkifanit olisivat tyytyväisiä. Spotifyta voi pitää merkkinä musiikin kuluttamisen muuttumisesta.

ELOKUVA-ARVOSTELU: Iron Maiden – Flight 666

Iron Maiden – Flight 666 (2009)
O: Sam Dunn & Scot McFadyen

Brittiläinen hevibändi Iron Maiden lähti viime vuonna ainutlaatuiselle maailmankiertueelle. Bändi kiersi maailman yksityiskoneella ja esitti 23 konserttia vain 45 päivän aikana. Flight 666 on tarina siitä miten kaikki oikein tapahtui.

Dokumentti on leikattu hyvin. Taltioinnit esiintyvästä bändistä, fanien, musiikkojen ja taustajoukkojen haastattelut ja kuvituskuvat on sommiteltu hienoksi kokonaisuudeksi. Dokumentti kuvaa onnistuneesti kiertue-elämää bändin näkökulmasta. Kamerat ovat  päässeet tallentamaan monipuolisesti kaikkia puolia rock-elämästä, aina roudarien rankasta työstä bändin rentoutumishetkiin. Erityisen mielenkiintoista oli vihdoinkin nähdä elävänä hullaantuneiden eteläamerikkalaisten fanien laumoja, joista monet bändit ovat haastatteluissa kertoneet.

Tämä elokuva sisältää paljon hyvää musiikkia ja siihen pääsevät sisälle myös Iron Maideniä tuntemattomat. En ole nähnyt Laulu jää pystyyn -elokuvaa, joten en voi sanoa tätä varmasti, mutta mielestäni Flight 666 on paras musiikkidokumentti, mitä on tehty.

Elokuvan pääsee vielä näkemään ensi viikon aikana valkokankaalta Helsingin Bio Rexissä, joten suosittelen kaikkien kiinnostuneiden kiiruhtamaan teatteriin. Sen jälkeen on odoteltava DVD-julkaisua.

****

T’s Kingdom

Voisin tähän viikon alkajaisiksi laittaa tänne hauskan verkkosarjakuvasuosituksen. Jos pidät mustasta huumorista ja kaikesta kyseenalaisesta, T’s Kingdom on varmasti makuusi. Kyseessä on kotimainen keskiviikkoisin ilmestyvä verkkosarjakuva, joka esittelee perverssien päähenkilöidensä erikoisia edesottamuksia. Sarjakuva on tyyliltään lähellä Red Meatiä asenteellaan ja yksinkertaisella taiteellaan, mutta T’s Kingdom menee “mauttomuudessaan” reilusti sen ohi. Sarjakuva onnistuu kuitenkin pysymään hyvän huumorin rajoissa, eikä ylilyöntejä tehdä. Mielestäni paras kotimainen verkkosarjakuva, jota olen lukenut.

Lauantaina on sitten taas luvassa elokuva-arvostelua, sillä lähden huomenna katsomaan uutta Iron Maiden -konserttitaltiointia Flight 666. On varmasti tulossa hieno kokemus nähdä heviä isolta kankaalta ja kunnon äänentoistolla.

Miten saat Spotify-kutsun

Jo pitkään olen kuolannut Spotifyn perään. Jos joku ei vielä ole ilmiöön törmännyt, niin kyseessä on musiikkipalvelu, jossa voi kymmenen euron kuukausimaksua tai mainosten katselua vastaan kuunnella musiikkia rajattomasti valtavasta valikoimasta.

Ilmaiseen, mainosrahoitteeseen, versioon tarvitaan kutsukoodi, joita saavat mm. maksullisen version ostajat kavereilleen jaettavaksi. Pitkään luulin, että tämä on ainoa tapa saada kutsu, ja harkitsin jo maksullisen version kokeilua, niin hyvältä Spotify minusta vaikutti. Päätin kuitenkin hieman tutkia asiaa ja laitoin Googleen hakusanaksi “Spotify-kutsu”. Haun tulos yllätti minut täydellisesti. Internetissä on sivuja, joissa jaetaan ilmaiseksi Spotify-kutsuja joka päivä rajallinen määrä nopeimmille. En aivan ymmärrä mihin tämä perustuu, mutta mitä sen väliä, kunhan saa kutsukoodin.

Alapuolella olevista linkeistä pääsee löytämilleni sivuille, joista kutsun voi itselleen hakea. Niitä on siis rajallinen määrä joka päivä, joten jos jokaisella sivulla lukee, että kutsut ovat loppu, kokeile seuraavana aamuna uudestaan. Kovin aikaisin ei kuitenkaan tarvitse herätä saadakseen kutsun ennen kuin ne loppuvat: itse sain omani yhdeltä sivuista kello 8:30. On myös hyvä tietää, että yhtä IP-osoitetta kohti voi saada vain yhden kutsun.

http://spotify.rejected.se

http://spotify.fleo.se

http://www.garaget.in

http://www.spotalist.com/?page_id=100 (Tänne pitää rekisteröityä)

Kirjoitan Spotifysta vielä pitemmän kirjoituksen, jossa kerron omista kokemuksistani ja mielipiteistäni palvelusta. Tässä halusin vain jakaa löytämäni linkit.